Redeliinan Rojukoppa

2. When you were a child, what did you dream of doing when you grew up? Musta piti aina tulla biologi. Se oli min unelma-ammatti aina lukioon saakka. Lukiossa tajusin, ettei mulla riitä pää sellaseen opiskeluun ja sit mulle vielä kerrottiin, että Suomessa biologit useimmiten on luennoitsijoita. Ja enhän miä sitä halua, vaan haluan tutkia eläimiä. Rämpiä sademetsissä ja soilla. Hytistä jossain arktisella alueella jääkarhujen ja pingviinien seassa yms. Tiedättekö muuten miksi jääkarhut ei syö pingviinejä? Siks koska pingviinit asuu etelänavalla ja jääkarhut -pohjois! Vähän puujalkaa tähän väliin näköjään :D Nyt mulla ei enää ole unelma-ammattia. Kunhan paranen, ajattelin hakea läheiseen opistoon koulunkäynninavustajaksi. Niistä on kuulemma aina pula, ja tuohon koulutukseen on haku päällä koko ajan. Tein muuten ammatinvalintatestin äsken piruuttani ja ajattelin, että voisin jakaa näitä tuloksia tännekin nyt sitten. :D "Humanistinen Olet empaattinen ja viihdyt ihmisläheisessä työssä

What was your favorite thing to do growing up? Rakastin pienenä kerätä erilaisia ötököitä purkkeihin ja tutkailla muutenkin luontoa ja sen menoa. Luonto on aina ollut mulle todella lähellä sydäntä. Oikeastaan ihan siellä sydämessä asti. Yritin pienenä pelastaa jokaisen pulaan joutuneen linnun- ja oravanpoikasen, siinä luonnollisestikaan onnistumatta. Kyllä me yksi siilinpoikanen saatiin ruokittua talvikuntoon, kun se oli jo niin heikossa kunnossa, että harakat olivat sen kimpussa. Kasvattelin perhosen toukista perhosia ja kasvatinpa kerran kuusivuotiaana nuijapäistä sammakoita, koska kudun kotioja oli kuivumassa eikä herkkä lapsen mieleni kestänyt ajatustakaan siitä, että kaikki ne pienet sammakonpoikaset kuolisivat. Olen aina tykännyt lukea, piirtää, kirjoittaa ja tehdä käsitöitä. Mummo opetti minut virkkaamaan ja neulomaan joskus kun olin kuuden, seitsemän vanha. Kuusivuotiaana kun opin lukemaan ja kirjoittamaan, luin valtavat määrät tietokirjoja eläimistä ja luonnosta ja kirjoitteli

Ensimmäiseksi, pahoitteluni surkeasta kuvanlaadusta, mut aina ei voi onnistua edes yhden yksinkertaisen kuvan ottamisessa. :D Miä oon aina ollu kova kirjoittamaan vaikka ja mistä, ja ajattelinkin ton bujon sijasta tehdä tästä jutun tänne blogin puolelle. Kirjoitan vielä kaikki nuo kysymykset tähän ylös, koska tosiaan tuo bujosta ottamani kuva on aika surkea... 1. What was your favorite thing to do growing up? 2. When you were a child, what did you dream of doing when you grew up? 3. What is your favorite topic to talk about? 4. What do you like doing so much that you lose track of time? 5. Whose life do you envy the most on why? 6. What would you do differently with your education if you got a chance to start over? 7. If you had 5 minutes and the whole world ewas forced to listen, what would you say? 8. What would you do with your life if you had no fear? 9. What would you do with your life if you had a guarantee of success? 10. What would you do with your life if money wasn't an i

Mulla vilisee usein miljoona eri asiaa päässä sekaisin jo heti aamusta, niimpä ajattelin jakaa työkalun, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas, ja on saanu min aamuihin paljon selkeyttä. Nimittäin morning brain-dump! Toi maailman yksinkertaisin jaottelu antaa päivälle hyvän tahdin! :) Must-should-could-want to! Säilytin englanninkielisen muotoilun koska "pitää-pitäisi-voisi-haluaisi" kuulostaa suomeksi niin tuhottoman pöljälle :D Toivottavasti joku saa tästä sen ilon ja hyödyn mitä minä olen saanut! :) Ja kommentoi ihmeessä jos sulla on tämä jo käytössä tai tulit kokeilleeksi!

Kaksisuuntainen mielialahäiriö, bipolaarihäiriö, "rakkaalla" lapsella on monta nimeä. Vanhentunut suomenkielinen nimitys sairaudelleni on maanis-depressiivisyys. Tiesitkö että Leonardo DaVinci ja Mika Waltari olivat mitä todennäköisimmin bipolaarisia? Häiriötä luonnehtivat tavanomaisesta poikkeavat mielialojen vaihtelut. Masennus ja mania jaksot vuorottelevat ja mahtuupa väliin niin sanottuja sekamuotoisiakin jaksoja, joissa mieliala voi vaihdella jo muutaman päivän välein. Välillä sairastuneella voi olla täysin oireettomia jaksoja, tai jaksoja, jolloin oireet ovat hyvin lieviä. Bipolaaristen henkilöiden keskuudessa on hyvin todennäköistä kärsiä alkoholismista tai ongelmista muiden päihteiden kanssa ja esimerkiksi runsas juominen voi voimistaa sekä masennus-, että maniajaksoja. Maniajaksojen aikana mieliala kohoaa liiallisesti tai muuttuu kiihtyneeksi Maniajaksot ovat masennusjaksoja helpompia tunnistaa, koska sairastuneen käyttäytyminen on niin silmiinpistävän aktiivista.

Mulla on sellanen ongelma, että tykkään tehdä liikaa to do -listoja. Tykkään tehdä niitä paperille ja päähäni ja sit siinä lopulta käyn niin, että mulla on miljoona eri to do -listaa kolmessa eri vihkossa ja kahdeksan päässä ja pelkkä ajatuskin niiden setvimisestä saa minut ihan pyörryksiin. Enkä sitten loppujen lopuksi saa mitään aikaiseksi. Joten tässä postauksessa aion käydä läpi niitä keinoja, jotka on parhaiten auttanu mua pärjäämään näiden ongelmieni kanssa 1. Kaikki ulos päästä Tärkein askel on saada kaikki ne sun päässä kieppuvat ja kahdeksassa eri vihkossa pyörivät asiat yhteen ja samaan paikkaan. Kun oot saanut kaiken sen, mitä sinun pitää huomenna, tai ens viikolla tai vuoden päästä tehdä, kirjoitettua paperille, sin on paljon helpompi organisoida ne asiat tärkeysjärjestykseen. Itse suosittelen ihan raakaa kynä ja paperi metodia ja alan vaan latoa asioita ylös välittämättä miltä käsiala näyttää tai onko tuo sana nyt hieman vinossa vai ei. Mulla on nimittäin taipumus alkaa ki

Katselin jotain vanhoja ottamiani kuvia Elvistä ja Valmasta niiltä ajoilta kun Valma oli vielä pentu ja päätin, että nyt on hyvä hetki bulldoggikuville täällä blogin puolellakin! :D                                                                      "Ketä siellä menee?"           Valma matkalla uuteen kotiinsa. En kestä, katsokaa miten pieni se on!! Min kuivanmaan hylje nukahti kieli ulos suusta :D Elvi on aina tarkkana kun porkkana. Sillä on paljon vahvempi vahtivietti kuin Valmalla. Äiti osti mulle tollasen repun joka oli nimenomaan eläimille tarkoitettu. Sisällä oli klipsi, johon sai valjaat kiinni ja Valma matkusti kätevästi lenkit ja muut jalkaisin ulkoilut repussa, Alimmassa kuvassa se nukkuu <3 Tää on yks min ehdoton lempikuva Valmasta pentuna. Eihän tota naamaa voi kukaan kestää!! <3 Katso nyt!! Minun pienen pieni hauvavauva mahtui ihan tavalliseen dakinen selkäreppuun nukkumaan, voi toista! Tässä Elvi esittelee hienoa pantaa jonka tilasin sille wishiltä! :D M

Kärpäsloukku on perhoskämmekän ohella lempihuonekasvini, joten ajattelin kirjoittaa sulle hoito-ohjeet joilla sain omani pysymään hengissä, kunnes en sitten enää saanutkaan :D Mulla oli ensimmäinen kärpäsloukku jo joskus lapsena mutta silloin en tiennyt tämän kasvin hoidosta tuon taivaallista ja se menehtyikin aika äkkiä. Mutta jo tuolloin itsestään sulkeutuvat loukut veivät sydämeni. Kärpäsloukuin loukuissa on sisällä tuntokarvoja. Hyönteisen täytyy osua vähintään kolmeen tuntokarvaan, jotta loukun sulkeutumisrefleksi laukeaa. Kärpäsloukku on suokasvi ja rakastaa suoraa auringonpaahdetta. Mitä enemmän kasvi saa suoraa auringonpaistetta, sitä punaisemmaksi loukun "suut" muuttuvat.' Toki on olemassa muunnoksia, joissa koko kasvin lehdet ovat punaiset, tai suut tavanomaista punaisemmat, mutta täällä suomessa myytävänä oleva lajike ei punerruta suutaan tulipunaiseksi edes suorassa paahteessa. Mutta söpön pikku punan loukut silti saavat. :) Suokasvina kärpäsloukku on erittäin

Jo pelkkä termi "suljettu osasto" saa monella niskakarvat nousemaan pystyyn. Eihän kukaan voi haluta osastolle? Kyllä voi, ja itseasiassa aika monikin. Itsehän en ollut kyllä yksi vapaaehtoisista. Olin ihan kauhuissani kun sain siinä lepositeissä maatessani kuulla, että matka ei olekkaan kotia päin, vaan akuuttiosasto ykköselle. En omasta mielestäni ollut osastojakson tarpeessa, vaikka näin jälkikäteen olen tajunnut, että todellakin olin. Eikä se osasto niin hirvittävä paikka ollutkaan edes. Ensimmäisen viikon muistikuvat ovat hiukan hataria koska olin vielä niin "vauhdikas" että minut lääkittiin zombiksi. En kyennyt itse edes pukemaan, niin lääketokkurassa olin. Osastolla ihmiselle luodaan rutiini. Joka paikassa on kelloja ja aulassa on sellanen "aseman" kello josta näkyy päivämääräkin. Mutta sinun ei tarvitse muistaa kun oma nimesi. Kaikki muu muistetaan puolestasi. Tylsää siellä oli. Ihan helvetin tylsää. Onneksi ihana puolisoni toi min nintendo switch

No niin! Vielä löytyy muutama rehu, joita en ole esitellyt ollenkaan! Tämä on surkein viritelmäni ikinä :DD Alunperin ruukussa kasvoi traakkipuu, mutta se koki käsissäni kovan kohtalon, kun mania vaiheessa halusin ottaa siitä pistokkaita, jotka nekin päätyivät vaan mätänemään. Nyt ruukussa on sitten pari juurtunutta juorun pätkää ja kaverilta saatu palmuvehkan pistokas. Jos ne nyt viihtyisivät tuossa, niin saattaisi tulla kivan näköinen yhdistelmä. Mutta nyt tuo viritelmä on kyllä kaikkea muuta kuin kaunis.. :D Juorut ja palmuvehkat on siitäkin kivoja, että ne ovat todellisia aloittelijan kasveja. Kummatkin viihtyvät niin varjossa, kuin auringossakin, ja pärjäävät todella kauan ilman vettä. Juorun vedentarpeen huomaa helposti siitä, että kasvi alkaa riiputtaa lehtiään. Palmuvehka taas on mukulakasvi, joka varastoi vettä, ja kestää kovaakin kuivuutta kauan. Mulla sinnittelee yksi raveni hengissä isäni luona ja mietin, että sen voisi tyrkätä tähän samaan ruukkuun vielä... Tämä on kihlatu

Mulla on diagnoosilla myös yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja tän kakssuuntasen masennusjakson aikana min aivot oikein innostuu ruoskimaan minua, kun en jaksa tai kykene tekemään mitään. Tää kämppä on ihan hirveässä kunnossa, koska kihlattu on kovempi sotkemaan kun siivoamaan ja oon itsekin samanlainen ja vieläpä tosi laiska. Mut min aivot väittää mulle, että oon saamaton paska. Käyn kerran viikossa juttelemassa psykalla ja se min hoitaja on aivan ihana. Hän sanoi viimeksi keskiviikkona, että en ole saamaton paska, vaan kipeä. Kaiken lisäksi oon kuulemma vielä toipilaskin. Mut kun min on vaikeaa käydä taas edes suihkussa, ellen tsemppaa itteeni siihen ihan täysillä. Ei kai itsensä pesemisen kuuluis olla mikään urheilusuoritus? Keittiön siisteys on jäänyt min harteille ja oon sen ihan ilomielin ottanut vastaankin, koska rakkaimpani ei tiskaa, ennen kun ne tiskit on siinä kunnossa, että ne haisee. No ei ne vielä haise, mut tiskivuoren selätys on mulle vaikea paikka... Varsinkin kun tiski

Mulla on aina ollut lähes pakonomainen tarve kirjottaa. Niimpä innostuin bullet journalista heti, kun sain siitä netissä kuulla. Bullet journal on siis ikäänkuin kalenterin ja päiväkirjan yhdistelmä. Kaikki elämäsi tärkeät asiat yksissä kansissa. Ja koska kaiken muun lisäksi olen vielä kunnon vihkoaddikti, on BuJoilu todellakin minun juttuni! Mulla on käytössä tällänen ihana A5 kokoinen kierrevihko, jossa on 114 sivua. Moni miettii mitä siihen bujoon sitten laittaisi ja vastaus on: Ihan kaiken! Kalenterit, to do- listat, haaveet ja unelmat, tavoitteet, kaikki. Min bujo on aika ruma sisältä päin, sillä käsialassani ei ole mitään kehumista ja työkalunikin ovat rajalliset. Mutta bullet journaling voi olla kivaa ja hyödyllistä myös ilman värikkäitä kyniä ja washi teippejäkin. Mulla on puuvärit, tussit, mustekynä, fineliner kynät sekä tarroja. Noi tarrat on ollu otsikoimisen kanssa tosi käteviä. Tulee niin paljon nätimpiä otsikoita kun kirjoittamalla! Min bujosta löytyy esim. niin kutsuttu