Back to business

Kattelin tuossa, että elokuun 14 päivä oon viimeksi jaksanu kirjottaa tänne. Innostun aina niin paljon uusista asioista ja sit ne vaan jää.
Ja masennus iski ku kylmä, märkä ja limainen kampela päin pläsiä.
Olin ainakin kuukauden päivät ihan sänkykamaa, hyvä että edes kerran viikossa jaksoi suihkuun raahautua. Ihan niin syövereissä ei onneksi enää olla, vaikka pitkäaikainen tuttuni kaamosmasennus onkin ollut vahvasti läsnä lähikuukaudet.

Päivät menee lähinnä somea selatessa. Oon miä nyt ottanu itelleni tavotteen, että käyn vähintään kerran päivässä puolen tunnin lenkin. Sellasinakin päivinä ku mulla ei oo koiria ja keli ois huono.
Tää on ihan alkuasteella tää tavote. Tossa 28.11. alotin ja samalla tavalla ois tarkotus jaksaa tonne joulukuun 28. päivään saakka. Siinä vaiheessa siitä on tullu jo tapa, ja ajattelin, että sit vois nostaa sitä vaadittua aikaa vaikka vartilla. Koska siis miähän teen ihan vaan niin, että laitan luurista ajastimen päälle vartiksi ja kävelen sen aikaa ja sit ku hälytys piippaa niin käännyn ympäri. On tullu löydettyä jo uusia lenkkipolkujakin!

Sitäpaitsi oonkin nyt innostunu kävelemään enemmänkin kun tuon vaaditun minimin. 29. päivä jaksoin käydä kolmella puolen tunnin kävelyllä ja eilen kävin 2x puol tuntia ja yhden melkein tunnin lenkin. Ja älkää heti tuomitko mua maailman huonoimmaksi koiranomistajaksi! Tällä hetkellä koirat viettää enemmän aikaa min iskän luona, jossa ne saa asianmukaista liikuntaa.

Ja liikunnasta puheenollen; oon aina inhonnut sitä.
Mulle ei oo koskaan tullut mitään valtavaa hyvänolon tunnetta liikuntasuorituksen jälkeen, ja muistan joskus jostain lukeneeni, että kuulun siihen johonkin alle promilleen ihmisiä, joille sitä fiilistä ei vaan tule. Ja uskokaa pois, olen kokeillut! Vietin nimittäin ala-asteeni liikuntapainotteisessa koulussa, joka oli tunnettu siitä, että kahmi kaikki pokaalit koulujen välisistä urheilukisoista.

Muutama vuosi takaperin kävin salilla neljä kertaa viikossa yli puolen vuoden ajan, ja silloin näkyvät tulokset korvasivat puuttuvan endorfiiniryöpyn. Mut olin myös mäkkärillä töissä samaan aikaan ja multa meni siellä selkä, joten salilla käynti jäi niin pitkäksi aikaa, että rutiini katkesi enkä sitten koskaan enää jatkanut sitä harrastusta.

Lenkkeilyä on tullu harrastettua enemmän tai vähemmän aina, onhan mulla ollut koira käytännössä koko ikäni. Ja kun Pokémon Go vuonna 2016 ilmestyi, kävelin kuukaudessa yli sata kilometriä. Eli ehkä tuo kävely vaan on min juttuni liikunnan suhteen.

Tulipas oudohko höpöttelypostaus mut tulipahan pitkästä aikaa kirjotettua jotain. Josko tästäkin sais itelleen jonkinlaisen rutiinin. Tekis nimittäin hyvää välillä höpistä päätään tyhjäksi näin virtuaalisellekin paperille.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kärpäsloukun hoito

Suljettu osasto

Hei tonttu-ukot hyppikää!